Aamuhetki.

Tää on tää ihana aika, kun aurinko ja minä heräillään yhtäaikaa. Ilmassa jo syksyn tuoksu. Viileä ilma. Aamun rauha ja kiireettömyys. Tuossa laiturilla, tuolla penkillä, usein istun. Kuuntelen hiljasuutta, hengitän. Vieressä rakas koiraystävä, nauttien sekin. "On vapautta kuunnella metsän huminoita, kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita, ja elää elämäänsä, elää elämäänsä", lauloi Irwinkin aikoinaan...

Mun elämääni.

Irwinin sanoin: "Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus, mielen vapaus." Ja juuri niin se on. Kun tajuaa pysähtyä katsomaan ympärilleen. Kun oppii tuntemaan itsensä. Kun huomaa elävänsä yhtä ja ainoaa elämäänsä, huomaa paljon muutakin. Toivottavasti nautit blogistani, edes pienesti.