Enkeleitä
tähänkin 
päivään


<3

Aamusella.

Aamun usvaa ja hiljaisuutta.

Hei syksy.

Mä istuin tänään puuvajan portailla, nautin mustaa kahvia, ja ajattelin sua Syksy.
Villasukat jalassa ja pipo päässä mietin, kuinka ihanaa että oot taas täällä.

Mä sitten rakastan sua Syksy.
Sun kauniita värejä, sun hehkua.
Niitä pimeitä iltoja, kun voin sytyttää kynttilän ja ihastella liekin kauneutta.
Ajattelen aina että liekki on kuin ystävä.
Sen voi nähdä aina, mutta pimeässä sillä on aivan erityinen tehtävä...
Mä rakastan sitä kun voin kulkea pimeässä metsässä, ja pelätä vähän...

Mä rakastan sun sadetta, sitä sellaista tihkusadetta, joka hyväilee kasvoja.
Rakastan sun viimaa ja myrskyä. Silloin suljen silmät ja annan sun raivota...
Kestän sen kyllä. Onko ne sadepisarat sun kyyneleitä. Suretko säkin jotain Syksy?

Rakastan tummaa yötä ja tähtitaivasta. Voisin istua loputtomiin tähtitaivaan alla ja vain katsella.
Joskus mä nään tähden lentävän ja mietin voinko enää toivoa mitään enempää...

Ja kun kaikki on ohi, Syksy, tulee kaunis hiljaisuus. Luonto uinuu ja lepää.

Kestää sitkeästi kaiken mitä eteen tuleen, tietäen että vielä aurinko nousee ja sulattaa...

Haaveita.

Näin syksyn tullen mun mieli kaipaa pohjosen tuuliin. Ajatteleen ajatuksia, miettimään miettimisiä. Vaeltamaan yksinäisiä polkuja. Hiljentymään.

Kullanhohtoista väriä. Sadetta kasvoilla. Hiljaisuutta. Pimeyttä. Tähtitaivasta. Kylmyyttä. Niin karua ja kaunista.