Näin syksyn tullen mun mieli kaipaa pohjosen tuuliin. Ajatteleen ajatuksia, miettimään miettimisiä. Vaeltamaan yksinäisiä polkuja. Hiljentymään.
Kullanhohtoista väriä. Sadetta kasvoilla. Hiljaisuutta. Pimeyttä. Tähtitaivasta. Kylmyyttä. Niin karua ja kaunista.
Oi, kuinka ihania kuvia nämäkin! On myös kiva lukea luonnossa liikkumisesta, kun se itseltä terveys- yms. ongelmien vuoksi tahtoo nykyään jäädä ihan liian vähäiseksi.
VastaaPoistaVoi kiitos paljon. Nämä Kilpisjärven kuvat on mulle tosi tärkeet. Toivon että voisin sinne vielä palata joskus...
VastaaPoista