Tää on tää ihana aika, kun aurinko ja minä heräillään yhtäaikaa. Ilmassa jo syksyn tuoksu. Viileä ilma. Aamun rauha ja kiireettömyys. Tuossa laiturilla, tuolla penkillä, usein istun. Kuuntelen hiljasuutta, hengitän. Vieressä rakas koiraystävä, nauttien sekin. "On vapautta kuunnella metsän huminoita, kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita, ja elää elämäänsä, elää elämäänsä", lauloi Irwinkin aikoinaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti